Koitan ymmärtää

Nurminen/Nurminen

Kun hiljaisuutta vihata en jaksa
täytän maailmani askelin
liian pitkään varon kulkemasta
tietenkin

Kalliolta näen kauniit kivet
meret virheässä lasissa
ystäväni tummat pilvet
taivaalla

Itsekseni valon haravaan
jättäydyn, se mua saa kuljettaa
joka välähdyksen myötä, uusi portti aukeaa
ilman päivää ilman yötä palaa hetket tajuntaan
aika rikkoo portit kahleet, joita ennen rakensin
päästää irti kaikki tunteet joihin silloin pakenin

Olen poissa vielä hetken ajan
valo muuttuu, koitan ymmärtää
askareita rauhanrakentajan
selvittää