Koitan ymmärtää
Nurminen/Nurminen
Kun hiljaisuutta vihata en jaksa täytän maailmani askelin liian pitkään varon kulkemasta tietenkin Kalliolta näen kauniit kivet meret virheässä lasissa ystäväni tummat pilvet taivaalla Itsekseni valon haravaan jättäydyn, se mua saa kuljettaa joka välähdyksen myötä, uusi portti aukeaa ilman päivää ilman yötä palaa hetket tajuntaan aika rikkoo portit kahleet, joita ennen rakensin päästää irti kaikki tunteet joihin silloin pakenin Olen poissa vielä hetken ajan valo muuttuu, koitan ymmärtää askareita rauhanrakentajan selvittää