Lumeen hukkunut

Nurminen/Lyttinen

Sinua eilen katselin pöydällä ruumishuoneen,
pyynnöstä jeparin sun tunnistin, tiesin lumen sun sinne tuoneen.
Piikin kun sait sä suoneen, saatoit koko maailmaa rakastaa
kerroit Jumalan lumen antaneen, nyt muistos mua pakastaa
Et tiennyt mitään lunta kauniimpaa, lumi satoi suoraan sun sydämeen,
nyt näen sun lumeen hukkuneen,
nuo kylmät hiutaleet
Sait kasvatuksen parhaimman, kävit koulut jälkeen kalleimman, mut et halunnut sitä elämää,
ne vain opetti rahaa keräämään.
Etsit ihmisistä ystävää, hait rakkautta kestävää, mut löysit vain vihaa ilkeää,
kun ei ihminen tunne veljeään
Et voinut sitä koskaan ymmärtää, miks on numeroita ihmisyys,
miks puuttuu täältä läheisyys,
on vain tää kylmä syys
Sinua eilen katselin pöydällä ruumishuoneen,
kasvojas kalpeita hyväilin, tiesin lumen sun sinne tuoneen.
Piikin kun sait sä suoneen, saatoit koko maailmaa rakastaa
Kerroit Jumalan lumen antaneen, nyt muistos mua pakastaa
Et tiennyt mitään lunta kauniimpaa, lumi satoi suoraan sun sydämeen,
nyt näen sun lumeen hukkuneen,
nuo kylmät hiutaleet