Portti

Nurminen/Nurminen

Rautaportti jakaa kahta maailmaa,
hän etsii yhä ohikulkijoista noutajaa.
Sade hiukset kastaa, hän jaksaa odottaa,
ja takanaan on pitkä tie taloon vaaleeks kalkittuun

Kuinka kauan muistaa hän miksi toiveineen
saapuu luokse rautaportin yhä uudelleen.
Yksinäiset jäljet taas hiekkaan painautuu,
ne johtaa portin luota taloon vaaleeks kalkittuun

Hän vielä uskoo ihmiseen.
On portti pääsy vapauteen,
joka hänet tänne toi, päivät painajaisiks loi.
Ystävät on lähteneet, muistot hiljaa vaimenneet...