Portti
Nurminen/Nurminen
Rautaportti jakaa kahta maailmaa, hän etsii yhä ohikulkijoista noutajaa. Sade hiukset kastaa, hän jaksaa odottaa, ja takanaan on pitkä tie taloon vaaleeks kalkittuun Kuinka kauan muistaa hän miksi toiveineen saapuu luokse rautaportin yhä uudelleen. Yksinäiset jäljet taas hiekkaan painautuu, ne johtaa portin luota taloon vaaleeks kalkittuun Hän vielä uskoo ihmiseen. On portti pääsy vapauteen, joka hänet tänne toi, päivät painajaisiks loi. Ystävät on lähteneet, muistot hiljaa vaimenneet...