Tuntematon kansalainen
Nurminen/Nurminen
Elämään kaipaan hieman “äksonia” otan kädestä kiinni Michael Jacksonia kuunsiltaa pitkin nilkoin kumisin käyn avaruus-sankarina uutena näyn hei oikeesti hei, hei ihan oikeesti hei kaikilla mausteilla ja “häv ö nais dei” Pilvestä leijun hiljaa pinnalle maan Apinabaariin Eetun mukaani saan matkalla kohtaamme sen mysteerisen elämysministerin hysteerisen se halailee kaikkia ja huutelee hei, rakkaus verolle ja “häv ö nais dei” Kun poliitikot puhuu, ja marssilaulut soi niin tavallinen kansa vyötään kiristää vain voi ne meidän kättä puristaa, ne tekee mitä vaan menee iltakouluun lisää optioita jakamaan Kun itsekkyys ja ahneus uuden aateliston loi niin tavallinen kansa vyötään kiristää vain voi ja vaikka joku väittää ettei sanoja voi syödä ne voi leivitellä munalla ja paistinpannuun lyödä Jos vapaus, veljeys, tasa-arvo itsekkyyteen vaihtuu niin järjestynyt yhteiskunta atomeiksi haihtuu lähdetään me Eetun kanssa Arkadian mäelle viemään elintasopommi uuden aateliston väelle Ei jakseta me enää tuulivoimaa laulaa kun tasa-arvon arkkuun hakataan taas uutta naulaa ei haluta me hyvinvoinnin luuta kalvaa kun uusi aatelisto himaan vetää muiden salvaa Tuntematon kansalainen, Eetu sekä mä ollaan tosissaan, ei kukaan meistä mitään menetä kävi tässä kuinka vaan, ei arki vaihdu pahempaan muttei sivustakaan tyydytä me enää katsomaan