Valtaa, kunniaa ja rahaa
Nurminen/Nurminen
mä raksalta sain, elämiseen rahaa kanssa veljeni päivät, kitkuttelin sahaa hohto hommasta loppui, tahdoin enemmän saada pari pimeetä keikkaa, ei kai ketään nyt kaada kohta kuutamon loiste oli ainoa valo jonka varjossa nousi yks sun toinenkin talo pikku juttuhan tässä on kusta valtioo linssiin mut veli matkalle uupui, veti itsensä vinssiin liika viina ja kiire sille kontaloks koitui oli liiaksi herkkä, kauas kodistaan joutui minä kaasua painoin paskat kaikelle haistoin raha rauhoitti mieltä, helppoo elämää maistoin valtaa, kunniaa ja rahaa valtaa, kunniaa ja rahaa joka palvelus painoi, aina syvemmäs kuokki valtaan, kunniaan ja rahaan olin itseni myynyt, ahneus itseään ruokki joka palvelus painoi, minut syvemmäs kuokki Mikään riittänyt ei, kukaan jäänyt ei rauhaan jotta valtaa mä sain, rikoin ystävän hauraan häntä auttanut en, kuin veli katsoi hän silmiin mitään pyytänyt ei, tahtoi jäädä vain henkiin silloin tiesin oon tullut, tämän matkani päähän jos tähän pysähdy en jää vielä sielukin jäähän valtaa, kunniaa ja rahaa valtaa, kunniaa ja rahaa joka palvelus painoi, aina syvemmäs kuokki valtaan, kunniaan ja rahaan olin itseni myynyt, ahneus itseään ruokki joka palvelus painoi, minut syvemmäs kuokki valtaa, kunniaa ja rahaa valtaa, kunniaa ja rahaa valtaa, kunniaa ja rahaa valtaa, kunniaa ja rahaa