Valtaa, kunniaa ja rahaa

Nurminen/Nurminen

mä raksalta sain, elämiseen rahaa
kanssa veljeni päivät, kitkuttelin sahaa
hohto hommasta loppui, tahdoin enemmän saada
pari pimeetä keikkaa, ei kai ketään nyt kaada
kohta kuutamon loiste oli ainoa valo
jonka varjossa nousi yks sun toinenkin talo

pikku juttuhan tässä on kusta valtioo linssiin
mut veli matkalle uupui, veti itsensä vinssiin
liika viina ja kiire sille kontaloks koitui
oli liiaksi herkkä, kauas kodistaan joutui
minä kaasua painoin paskat kaikelle haistoin
raha rauhoitti mieltä, helppoo elämää maistoin

valtaa, kunniaa ja rahaa
valtaa, kunniaa ja rahaa
joka palvelus painoi, aina syvemmäs kuokki
valtaan, kunniaan ja rahaan
olin itseni myynyt, ahneus itseään ruokki
joka palvelus painoi, minut syvemmäs kuokki

Mikään riittänyt ei, kukaan jäänyt ei rauhaan
jotta valtaa mä sain, rikoin ystävän hauraan
häntä auttanut en, kuin veli katsoi hän silmiin
mitään pyytänyt ei, tahtoi jäädä vain henkiin
silloin tiesin oon tullut, tämän matkani päähän
jos tähän pysähdy en jää vielä sielukin jäähän

valtaa, kunniaa ja rahaa
valtaa, kunniaa ja rahaa
joka palvelus painoi, aina syvemmäs kuokki
valtaan, kunniaan ja rahaan
olin itseni myynyt, ahneus itseään ruokki
joka palvelus painoi, minut syvemmäs kuokki

valtaa, kunniaa ja rahaa
valtaa, kunniaa ja rahaa
valtaa, kunniaa ja rahaa
valtaa, kunniaa ja rahaa